Tulisiko nuorilla olla myös kansainvälisyystakuu?

mika_saarinen3388Kansainvälisyys ja globaalit megatrendit puhuttavat nyky-Suomea. Tuoreessa Amis-barometrissa todetaan, että nuoremmat ammatillisen koulutuksen opiskelijat suhtautuvat ulkomaille töihin lähtemiseen positiivisemmin kuin hieman vanhemmat. Myös kansainvälisesti suuntautuneet korkeakoulutetut nuoret lähtevät valmistumisen jälkeen herkästi pois Suomesta, tai näin ainakin lehdet otsikoivat. Uhkaako maatamme siis aivovuoto?

Samaan aikaan ulkomailla vaihdossa tai töissä olleilla saattaa olla juuri sellaista tietämystä, jota maamme tarvitsee noustakseen ahdingosta. Ja myös lisääntyvä maahanmuutto tuo Suomeen osaamista, jota meidän pitäisi pystyä tunnistamaan, tunnustamaan ja hyödyntämään paremmin. Osaammeko ottaa käyttöön maassamme piilevää kansainvälisyysosaamista?

Ammatillisen koulutuksen opiskelijaliikkuvuus on kehittynyt hyvin

Ammatillisesta koulutuksesta ulkomaille lähtevien opiskelijoiden määrä kasvoi tasaisesti vuodesta 2006 vuoteen 2011 ja on sittemmin tasaantunut noin 6300 opiskelijaan vuodessa. Tämä edustaa noin 13,2 prosenttia yhden vuoden opiskelijamäärästä, eli joka kahdeksas ammatillinen opiskelija pääsee ainakin kerran opintojensa aikana ulkomaanjaksolle. Jakso on yleensä noin 6-8 viikkoa kestävä työssäoppimisjakso, tavallisimmin jossakin Euroopan maassa, mutta myös esimerkiksi Aasian suosio on kasvussa. (lähde: CIMOn tilastot)

Ammatillisen koulutuksen ulkomaanjaksoilla onkin ollut merkittävä rooli monen oppilaitoksen vetovoiman kehittämisessä ja myös eri alojen koulutuksen laadun nostamisessa. Lisäksi oppilaitosten kansainväliset kehittämishankkeet, joita CIMO rahoittaa muun muassa EU:n Erasmus+ tai Nordplus Junior -ohjelmista, ovat toimineet laadun nostattajana yhdessä esimerkiksi Skills-toiminnan kanssa.

Kansainvälistymisen tasa-arvo ei vielä toteudu

Kansainvälisyys siis kiinnostaa ja kansainvälisyys kehittää, mutta tilastot piilottavat taakseen toisen todellisuuden. Hyvistä kansallista liikkuvuusluvuista ja kansallisista linjauksista huolimatta kansainvälisyyden tasa-arvo ei vielä täysin toteudu, kun asiaa tarkastellaan yksittäisen opiskelijan tai koulutuksen järjestäjän tasolla.

Naiset ovat yliedustettuina liikkuvuudessa kaikilla koulutusasteilla. Alemmasta sosioekonomisesta taustasta tulevat opiskelijat lähtevät harvemmin vaihtoon. Alueellisesti kansainvälisyydessä on eroja; esimerkiksi Keski-Pohjanmaalta lähdetään vaihtoon aktiivisimmin ja Lapista vähiten. (lähde: CIMOn tilastot)

Kansainvälinen osaaminen jää piiloon

CIMOn ja Demos Helsingin ”Piilotettu osaaminen” -selvityksessä nähtiin, että ulkomailla opiskelleen tai työskennelleen henkilön osaamista ei aina arvosteta työnhaussa. Vaikuttaa siltä, että suomalaisissa yrityksissä ei nähdä sitä potentiaalia, jota syvenevä kansainvälistyminen sisältää.

Perinteisesti kansainvälisyyteen yhdistetyt taidot kuten kielitaito, kulttuurien tuntemus ja yhteistyökyky eivät riitä kuvaamaan kansainvälistä osaamista. Selvitystä tehtäessä havaittiin, että kansainvälisyyteen liittyy muitakin ominaisuuksia. Tutkijat nimesivät nämä laajemmat osaamisalueet uteliaisuudeksi, tuotteliaisuudeksi ja sitkeydeksi.

Yrityksissä kansainvälistymisen tuomia laajempia taitoja ei hahmoteta riittävän selvästi. Samaan aikaan kun työvoiman globaalin liikkuvuuden merkitys kasvaa ja uteliaat, sitkeät ja tuotteliaat toteuttajat ovat haluttuja työntekijöitä työmarkkinoilla, niin suomalainen työelämä ja yritykset sulkevat silmänsä ja usein myös ovensa näiltä keskeisiltä kasvutekijöiltä ja tulevaisuuden mahdollistajilta.

Kohti kansainvälisyystakuuta

Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien perusteissa ja ammatillisen koulutuksen laatustrategiassa kansainvälisyys on linjattu osaksi tulevaisuuden ammatti- ja avaintaitoja. Mutta samaan aikaan nuorilta puuttuvat tasavertaiset mahdollisuudet kansainvälistyä, ja kansainvälisen osaamisen tunnistaminen ja hyödyntäminen on Suomessa lapsenkengissä sekä oppilaitoksissa että yrityksissä ja työelämässä laajemmin.

On selvää että emme enää voi tarkastella suomalaisen yhteiskunnan tilannetta ilman globaalia näkemystä. Asia korostuu nykyisessä tiukassa taloustilanteessa, jossa yritysten kilpailukykyä ja osaamista on parannettava. Kansainvälisen osaamisen resurssia ei tulisi hukata.

Kysymys kuuluu: tarvitaanko koulutustakuun osaksi tai oheen myös kansainvälisyystakuu, joka antaisi jokaiselle ammatillisen koulutuksen opiskelijalle mahdollisuuden perehtyä oman alansa kansainväliseen tilanteeseen ja haastaa itseään oppimaan juuri niitä taitoja, joita tulevaisuuden työelämä janoaa?

Kansainvälisyystakuu voisi toteutua esimerkiksi kotikansainvälisyytenä, erillisenä opintopolkuna tai ulkomaan työssäoppimisjaksona tai näiden kaikkien yhdistelmänä, mutta olipa keino mikä hyvänsä se varmistaisi kuitenkin opiskelijan kansainvälisen osaamisen.

Samana aikaan meidän on kehitettävä malleja tunnistaa ja tunnustaa piilossa oleva osaamisemme. Tässä vastuu on yhtä lailla oppilaitoksilla kun työelämällä. Me CIMOssa olemme jo aloittaneet tätä työtä luomalla tietopohjaa ja apuvälineitä piilotetun osaamisen tunnistamiseen.

Kansainvälistyminen on kansallinen etu, niin Uudenmaan kun koko Suomenkin osalta.

Mika Saarinen, yksikön päällikkö, CIMO

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s